Ihan persusruokaa vaan (meille Suomalaisille)

Tervehdys, te kanssasuomalaiset! Isänmaamme laskeva aurinko jo hyväilee päivän viimeisillä säteillään rakasta siniristilippuamme, mutta nuorisonne edustaja, isänmaansa nöyrä ja vaatimaton palvelija on yhä täällä kertoakseen miten tehdä sitä Suomalaista ruokaa meille Suomalaisille.

*Kyräilee ympärilleen ja varmistuu asemistaan* (Lue: huutaa vaimoa tuomaan melliskää.)

Noin! Nyt kun tästäkin blogista on tehty valtiovallan silmissä turvallinen, oletan, että voinemme jatkaa normaalia ohjelmaamme. On aikakin, koska onhan siitä jo viikko, kun viimeksi olen tänne nasevia kielipiteitäni turpeuden tuhonneista aivoistani nakellut. Ja, koska persposkeni pursuilevat tietokonetuolini molemmin puolin estäen irtaantumisen, suuni ollessa täynnä uusia karkkeja ja ollessani liian laiska nielaisemaan huutaakseni apua, voinkin käydä uuden ruokatiedotteen kimppuun. Viikon aikana onkin ollut tämän residenssin uunissa ja ruokapöydällä aikamoinen trafiikki. Käydäänpäs siis asiaan!

Oli viime tiistai, kun naiseni kaarsi haciendamme pihaan hehkuen tuhannen auringon voimalla. Keskeytin allaspoikamme läksytyksen ja menin rakkaan vaimoni tykö. Hänen kerrottuaan ilouutisen eloisasti ja ylistyksien säestämänä, olimmekin jo pian matkalla. Oli todellakin ilonpäivä. S-marketissa olivat kirjolohisuikaleet 30 %:n alennuksessa. Otimme tästä siunauksesta kaiken irti ja ostimme yhden paketin. Mukaan tarttui myös Rainbow'n pussimuusia, ruokakermaa ja Vaasan tarjousleipää sekä ei-syötäviä tuotteita (kuva alla).

Koska mielestäni ostoksemme eivät tavoita maksimaalista visuaalista potentiaaliaan sullottuna ostoskassiin, on alla vielä muutamia yksittäiskuvia. *Seuraavat kuvat eivät saata sopia perheen nälkäisimmille.*

Toivottavasti Heimo ei nyt vaan pahastu.

Vaasan 100 % Kura

(Laskenhan toki leikkiä. Vaasan on ollut

aina perheellemme hyvä.)

 *Kuvaa on sumennettu yksittäisten perunoiden henkilöllisyyden suojaamiseksi.*

Seuraavana päivänä koittikin näytönpaikka ja sain kyhätä edellä esittelemistäni elintarvikkeista perheelleni erinomaiset emmeet. Emmeet, joita jonain päivänä nautittaisiin jokaisessa suomalaisessa, arjalaisjaloin seisovassa ruokapöydässä Maamme-laulun soidessa taustalla. Noh, leikki sikseen, mutta olin kyllä tyytyväinen tuotokseeni, koska yleensä saan kalasuikaleista persoonallisen lastan käyttötapani ansiosta pienen pientä pikkusilppua. Muutamia soraääniä kuului myös muka-eksessiivisestä ruokakerman käytöstä, mutta se onkin tarina toiseen paikkaan ja toiseen aikaan, jonnekin tuonne yön taakse, mystisyyden verhojen suojaan. (Pins!)

Summa summarum, ruoka siis onnistui ja se syötiin kera aikaisemmin mainitun muusin. Jälkiruoaksi nautimme jäätelöä, joka oli näköjään tehty mitä hienoimmista ja kalleimmista raaka-aineista:

Viime viikkoon mahtui myös muita sykähdyttäviä ruokaelämyksiä, joista myöhemmin lisää. Tiedän, että alussa lupailin enemmän, mutta nyt minun täytyykin rientää, arvanette jo mihin. Aivan oikein, syömään. Maistelemisiin!