Salsaa jos on pääsi jäinen

Oletko sinäkin turvottanut itsesi lampaana muiden mukana munanmuotoiseksi pääsiäisen tuoksinnassa? Oletko yksi niistä mämmikourista, joka on ylettömällä puputuksella ottanut vastaan henkisen okakruunun ahteriinsa? Oletko ahminut viimeiset päivät halvoilla kolmenkympin pöytähopeilla apetta napaasi, ehkä jopa kolmasti ennen kuin vihdoinkin olet päässyt illalliseen asti? Ehkä ummetuksen kolmiyhteys painaa myös sydäntäsi ja vatsaasi?

Ymmärrän tuskasi, koska tiedän pääsiäisen olevan pahimmillaan dekadentti nelipäiväinen ruokaorgia. Surullista sinänsä, koska pääsiäisen pääsyyhän ei ole roomalaiset ruokatavat, vaikka sellaiset kyseisissä kemuissa tuntuvat salakavalasti valtaapitävän. Mutta heittäkäämme rairuohot ruokatorveen, peskäämme kätemme ja hengähtäkäämme hetkinen palautuaksemme takaisin hektiseen päiväjärjestykseemme. Tämä tapahtuu parhaiten palaamalla ajassa takaisin. Takaisin vuoteen 2011.

Oli keväinen lauantai ja olimme naisystäväni, tai poliittisesti korrektisti, henkilöystäväni kanssa ruoatonna, muttemme onnetonna matkalla kohti erästä kaupunkimme Citymarketia. Olimme satuloineet pyöräisät ratsumme ja karauttaneet matkaan jo hyvissä ajoin ehtiäksemme ostoksille pahimpaan ruuhka-aikaan. Viiden minuutin kamppailun jälkeen, läpi sulaneen ja kuivan asvaltin, olimme saavuttaneet määränpäämme. Käskimme konkelimme pysähdyksiin, heitimme asvoltin satuloiltamme laskeutuessamme ja suuntasimme super-hyper-marketin syövereihin. Punaposkiset ja puuskuttavat runkomme sulautuivat suomalaiseen massaan täydellisesti. Tietysti olimme keskivertoa tantereen tallaajaa paremman habituksen omaavia, mutta saimme silti suorittaa tehtävämme rauhassa. Otimme itsellemme muidenkin ostosparatiisissa luovivien suosiossa olevan ostosmobiilin komentoomme ja aloitimme letkeän köröttelymme kohti eineshyllyjä.

Täytimme ajopelimme rehvakkaasti parhaimmilla halpis- ja tarjoustuotteilla:

*Pouttu pelastaa ja Pirkka ei pieretä*

Taistelimme tiemme kaupasta ja ostoskassit iloisesti heiluen suuntasimme kurnivat kupumme kohti kotia. Kotona laskimme kassimme alas ja tyhjensimme sisällön jääkaappiin iloisten kiljahdusten säestämänä. Pian, kuten kunnollisen kuluttajan kuuluukin, aloimme tempomaan tuotteita jääkaapista takaisin ulos ja muovaamaan muonaa nautittavampaan muotoon. 

Kanat paistettiin ja sitten suikaloitiin, suuhun pelastettavaksi, niin.

Salaatit seulottiin ja muiden vihannesten sekaan heitettiin.

(Suositellaan luettavan jonkun melodian tahi rytmin tahtiin.)

Ja näin saatiin mukavat tortillatäytteet. Sekaan ahdettiin meksikolaisen ensirakastajan herkin ottein tietenkin hiukan kermaviiliä ja salsaa. Näin olikin pian aika käydä tämän vehnäisenpullean señoritan kimppuun.

 *El Omnomnom*

Kutkuteltuaan aikansa kurkkujamme olivat viettelijät kadonneet. Jäätelöiden tuoman ensiavun siivittäminä vajosimme ruokahumalasta johtuvaan koomaamme, iloisina ja pulleina. Tuokoon tämä tarina toivoa tuskaanne. Koska pashat pääsiäisestä, kyllä sitä muulloinkin syödään. Ja enemmän vielä. Maistelemisiin!